Tänään olin kaupungilla liikkeellä päälläni tooga, päässäni murattiseppele ja luomissani kultaiset tekoripset. No, kuten arvata saattaa, ihmiset tuijottivat. Siis todella tuijottivat.

Tilanne ei ole minulle ihan täysin tuntematon. Koulussa kun näitä pukeutumisia järjestetään, niin sitä tulee pistettyä päälle yhtä sun toista ja liikuttua vieläpä ne päällä pitkin kaupunkia.

Tässäpä teille yksi hauska leikki, jos löydätte itsenne samankaltaisesta tilanteesta:

Tuijottaminen on huono tapa ja ”väärin”, mutta silti ihmiset sitä tekevät, erityisesti jos eivät jää kiinni. Joten, jos huomaat, että joku tuijottaa sinua, tuijota takaisin. Tuijotuksesta kiinni jääminen on useimmiten noloa, joten ihmiset tavallisesti kääntävät nopeasti katseensa. Ja jos eivät käännä, niin jatka vain sinnikkäästi tuijottamista: joillakin kestää vain pidempää tajuta, että toinen ihminen tuijottaakin takaisin.

Mikäli ihminen ei meinaa kääntää katsettaan voi kokeilla seuraavia keinoja: nostaa kulmakarvoja (viesti ”mitäs tuijotat?”) tai hymyilee aurinkoisesti ja vilkuttaa kys. ihmiselle, jos tämä ei ole ihan vieressä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että ihmiset ovat käyneet röyhkeämmiksi. Vielä puolisen vuotta sitten lähes kaikki käänsivät katseen nopeasti pois, kun huomasivat minun tuijottavan takaisin. Eipä tänään, tänään sain tuijottaa monia ihmisiä hyvinkin pitkään, ennen kuin nämä katsoivat muualle. Lisäksi tänään monet tuijottivat täysin avoimesti ja suoraan, kun taas usein ihmiset yrittävät tuijottaa hiukan salakavalasti ja huomaamatta.

Mihin tämä maailma onkaan menossa, ei silloin kun minä olin nuori.

PS. Jos mietitte, miksi olin liikkeellä toogan kanssa, se johtui siitä, että meillä oli koulussa nasujuhlat ja abien teemana oli jumalat